Etusivu » Tapahtumat ja kilpailut

Tapahtumat ja kilpailut

Logosuunnittelukilpailu 2013

Lukion opiskelijoille ja henkilökunnalle suunnatussa suunnittelukilpailussa haettiin yhdistykselle logoa, joka ilmentäisi Lukion historiaa ja tulevaisuutta, Johannes Linnankosken vaikutteita tai porvoolaisuutta. Useamman kymmenen kilpailutyön joukosta voittajaksi valikoitui yksimielisesti Veera Tenhovuoren elinvoimainen ja virkeä logo, jolla on voimakas symboliikka.

kuva (5)

Veera kuvaa suunnitteluprosessia näin: “Meille annettiin tehtäväksi suunnitella logo Linnankosken lukion seniorit ja alumnit ry:lle. Logon piti ilmentää jotenkin porvoolaisuutta tai Johannes Linnankosken vaikutteita. Tehtävänanto tuntui vähän vaikealta, mutta sitten meille annettiin käteen Lilun logo, josta sai lähteä muokkaamaan uutta logoa. Halusin tehdä melko yksinkertaisen logon. Sain idean värittää Lilun log harmaaksi, kuvaamaan sitä, että alumnit ovat koulumme entisiä opiskelijoita. Sitten mietin, miten saisin Linnankosken vaikutteet mukaan logoon ja mieleeni tuli ‘Laulu tulipunaisesta kukasta’. Lisäsin logoon punaisen ruusun. Ihmettelin vähän aikaa, miten lisään logoon mukaan sanat ‘seniorit ja alumnit’. Pidin siihen asti saamastani tuloksesta ja turhauduin, koska en halunnut muuttaa sitä. Sitten keksin yksinkertaisen ratkaisun: lisäsin ruusuun vihreän varren, josta kirjaimet lähtivät liikkeelle. Logoni voitti logokilpailun. Olen siitä iloinen ja ylpeä.”

Muut palkinnonsaajat:

Matias Pelo – kunniamaininta oivaltavasta ja huumorintajuisesta kilpailutyöstä

Teemu Kauppinen – kunniamaininta “tarinallisesta” logosta

 Antero Lindell – kunniamaininta vahvan akateemisesta ilmeestä

————————————————————————————–

Valokuvauskilpailu: Minun isänmaani – Suomi 90 vuotta

Linnankosken seniorit järjestivät lukion opiskelijoille suunnatun valokuvauskilpailun Suomen 90-vuotisjuhlavuoden 2007 kunniaksi. Palkinnot jaettiin Linnankoskipäivän juhlassa. Kilpailutöitä lähetettiin määräaikaan mennessä 15. Kilpailun raadilla oli vaikea tehtävä valita voittaja ja kunniamaininnan saajat: kaikki kuvat olivat erittäin korkeatasoisia ja taidokkaita ja ne kuvasivat erinomaisesti kilpailuteemaa Minun isänmaani – Suomi 90 vuotta. Kilpailukuvien teemat vaihtelivat suomalaisista maisemakuvista sauvakävelyyn, kesän festareihin, auringonlaskuun ja myös lapsuuteen. Raati päätti haasteellisen valinnan kautta palkita seuraavat työt:

 

1. Palkinto: Pauliina Piippo “Juurtunut” img008 (1)

Perustelut:

  • kuva on teknisesti taidokkaasti toteutettu ja sen asetelmaan kuvaaja todella panostanut
  • kuva on puhutteleva ja ajatuksia herättävä – suomalaiset juuret ja isänmaahan juurtuminen korostuu hienosti mustavalkoisessa kuvassa – juuret ovat vankat ja ne antavat vankan perustan tulevaisuutta varten

 

 

 

Kunniamaininta: Tero Hyppönen “Mitali”

img012

Perustelut:

  • kuvassa on onnistunut ja ajatuksia herättävä asetelma
  • kuvassa on myös sisään rakennettuja jännitteitä: 1) suomalainen nykyaika ja hyvinvointi on saavutettu sodan uhrauksilla, 2) emme olisi Euroopan Uniossa, jos itsenäisyyttämme ei olisi sodan aikana pysytty säilyttämään.
  • kuvan sommittelussa on vain muutamalla elementillä taidokkaasti kuvattu Suomen kehityskulku menestyväksi eurooppalaiseksi valtioksi

 

 

 

 

Kunniamaininta: Elina Sainio “Sauna”sauna

Perustelut:

  • kuvan teema ‘sauna’ on sitä syvintä suomalaisuutta
  • kuvaaja on löytänyt raikkaan ja uudenlaisen kuvakulman saunateemaan – kuvaajalla on ollut myös pilkettä silmäkulmassa ja hieman leikkimieltä kuvakulmaa valitessaan: mitäpä suomi olisi ilman saunaa – ei paljon mitään…

 

 

 

—————————————————————————————————–

 

Kirjoituskilpailu 2006:

2000-luvun lukio Johannes Linnankosken silmin

Lukion opiskelijoille järjestetyn kirjoituskilpailun voitti Aino-Kaisa Manninen kirjoituksellaan Vierailupäivä.

Vierailupäivä

-Ovat nimenneet Porvoon Suomalainen yhteislyseon minun mukaani jo aikoja sitten. Millainen paikka se lieneekin nykyään? Johannes Linnankoski pohtii tuonpuoleisessa.
-Täytynee anoa Henkiasiainvirastosta lupa visiteerata Porvoossa. Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt aikaa…

Linnankosken lukiossa

-Valtava rakennus, Linnankoski myhäilee ala-aulassa lukiolaistytön istuessa rappusilla hänen edessään.
-Anteeksi hyvä neiti, mutta miksette ole luokkalaistenne kanssa oppitunnilla?
-Anteeks’ mitä? tyttö katsoo hämillään.
-Ai, niin tosiaan. Päivää, olen Vihtori Peltonen, Linnankoski esittäytyy ajatellen oikean nimensä olevan vähemmän huomiota herättävä.
-Niin, hyvä neiti. Mitä teettekään täällä?
– Joo, no mä oon Maisa Malikainen, toiselta vuosikurssilta. Mulla on hypäri -siis hyppytunti.
-Jonkinlaista liikuntaako?
-Ei tosiaan. Hyppytunti tarkottaa, ettei mulla ole mitään tuntia just nyt. Sitä paitsi lukiossa ei ole enää luokkia. On vain kursseja, joilla käydään.
-Jaa, ettei lyseossa ole enää luokkia. Onko siitä hyötyäkin?
-Tavallaan on, tavallaan ei. On helpompaa valita mieleisiään kursseja. Toisaalta yhteenkuuluvuudentunne puuttuu, ja sitten on näitä hyppytunteja.
-Kyllä minä luotan vanhaan kunnon luokalliseen lukioon. No, jos sinulla ei ole kerta mitään tekemistä, voinettekin esitellä lyseota minulle? En ole päässyt käymään täällä iäisyyteen.
-Mikäs’ siinä.

Linnankoski ja Maisa kävelevät ensimmäisen kerroksen käytävää pitkin kirjastoon.
-Tässä vasemmalla on koulumme kirjasto, Maisa esittelee, siellä mä luen usein lehtiä tai teen läksyjä.
-Vai niin, Johannes vastaa. Hänen huomionsa on jo kiinnittynyt pöydällä lojuvaan Uusimaahan.
-Miksi etusivulla on kauttaaltaan myynti-ilmoituksia? Eikö sentään uutiset mene ilmoitusten edelle? Johannes tuohtuu.
-No komealtahan tämä värikuvineen näyttää mutta sisältö voisi olla hivenen linjakkaampaa.
-Jatketaanko matkaa? Maisa kysyy seuratessaan sivusta Linnankosken intoilua.

-Huomenta! Aira Leiviskä toivottaa vastaantulijoita.
-Huomenta! Maisa vastaa.
-Hyvää huomenta! Linnankoski lausahtaa ja pokkaa rehtorille.
-Hän on meidän rehtorimme, Maisa kuiskaa.
-Mutta hänhän on nainen, Linnankoski kavahtaa.
-Ei kai sukupuoli sentään niin paljoa merkitse? Maisa tiedustelee.
-Tai toisaalta, jo sata vuotta sitten naiset saivat yhtäläiset oikeudet vaaleissa miesten kanssa. Varmasti nainen pystyy nykypäivänä siihen mihin mieskin, Linnankoski tuumaa.
Maisa pysyttelee hiljaa. Tässä vaiheessa olisi turhaa järkyttää vanha mies kertomalla tosiseikka, että Suomen presidentinvirkaa hoitaa myös nainen.
-Heti vasemmalla on opinto-ohjaajien huone. Tuolla oikealla opettajien huone ja tässä vasemmalla ATK-luokka.
Heidän astuessaan sisään Johannes Linnankosken kiinnostus herää tietokoneisiin.
-Mitä lienevätkin nuo kummalliset valonlähteet?
-Äijä on tainnu herätä vähän pidempiaikaisesta koomasta, Maisa tuumaa mielessään.
-Ne ovat ikään kuin nykyajan sanakirjoja ja niillä on mahdollisuus myös käyttää erilaisia palveluita kuten maksaa laskuja.
-Onpa maailma muuttunut! Linnankoski huudahtaa.

-Haluatteko mennä seuraamaan jotain oppituntia? Maisa kysyy.
-Totta kai! Linnankoski riemastuu.
Maisa ja Johannes Linnankoski astuvat sisään avoimeen luokkaan. Takarivissä Johannes kuuntelee opetusta tarkkaavaisena.
-Oppilaat eivät kunnioita opettajaansa lainkaan. Näetkö nuo kaksi tyttöä, jotka juttelevat koko ajan. Tuollainen ei olisi ollut mahdollista minun aikaani: opettaja olisi lopettanut tuollaisen pelin tykkänään, Johannes kuiskuttaa Maisalle.
-Enkä minä ymmärrä tuota opettajan tuttavallisuutta oppilaitaan kohtaan. Oppilaan ja opettajan välinen kunnioitus perustuu siihen, että heidän välillään on etäisyyttä, Linnankoski julistaa.
-Eiköhän lähdetä pois, Maisa ehdottaa.

Ensimmäisen kerroksen aulassa on täysi kuhina.
-Näin paljon suomenkielisiä opiskelijoita! On ilo kuunnella… Kuinka tämä on oikein mahdollista? Johannes huokaa ihastuneena.
-Itse asiassa Nesteen perustamisen seurauksena Porvoo muuttui vähitellen yhä suomenkielisenmäksi.
-Vai niin.
-Toki täällä on opiskelijoita Porvoon lähiseuduilta kuten Askolasta, Pukkilasta ja Sipoosta.
-Ilmeisesti työni ei ole mennyt hukkaan suomen kielen edistäjänä, Linnankoski myhäilee.
-Nyt on ruokatunti. Haluatteko tulla mukaani?
-Saako koulusta nykyisin ruokaa? Se on paras uudistus sitten Snellmanin kieliasetuksen.

-No tämähän oli oikein maistuvaa. Ei tämä nykylukio mikään hassumpi paikka olekaan, Linnankoski hymähtää.